Phantom of the Paradise (1974) (title/tt0071994/) 0 / :) :) :) :) :)
Nyt se löyty!!! Nimittäin surkein ikinä katsomani elokuva. Brian De Palman sekoilu, jossa 90 minuuttia tuntui ikuisuudelta. Oopperan kummitus tarinaan pohjautuva elokuva, jossa yrityksenä on tehdä jonkinlainen rockooppera sekoitettuna aíneksia scifistä ja kauhusta. Rock musiikki oli kuitenkin enemmän kasaripoppia ja Beach Boysia. Minun mielestä elokuva oli todella pettymys, myös De Palman osakkeet silmissäni laskivat useita sijoja. Elokuva oli todella kummallinen, olisi varmaan pitänyt olla jossakin kamoissa että siitä olisi saanut jotain irti. Juoni oli kyllä kohtalaisen selkeä, mutta kerronta ontui kun yhdellä jalalla kävelevä puliukko.

Goodfellas (1990) (title/tt0099685/) :) :) :) :) :)
Martin Scorsese lunasti lupauksensa. Ensi kerran pääsin tämän gangsteriklassikon kimppuun. Kyllähän kokonaiset 2 tuntia 20minuuttia oli mestari Scorsesen juhlaa - harvassa ovat elokuvat, jotka jättävät näin hyvän mielen katsomisen jälkeen, aivan kuin taidenäyttelystä uloskävellessä. Kaikki toimi loistavasti, eikä Sudenpesän tyylistä hapuilua ollut lainkaan. Kaikki nostalgiset elokuvat iskevät minuun, lisäksi tässä oli sekin hyvää että taustalla oli tieto kaiken olleen totta. Suosittelen lämpimästi!

The Canterbury Tales (1972) :) (title/tt0067647/)
Pier Paolo Pasolinin hurja seikkailu. Juoni on hyvin hepponen, muutama ukko menee Canterbury nimiseen kaupunkiin ja alkavat kertoa tarinoita - pieniä pätkiä, joilla ei varsinaista yhteyttä ole toisiinsa. Osa tarinoista on hyvinkin hauskoja kun taas toisissa (tarkoitan lähinnä loppua) mennään kaikkien rimojen ali suoraan mutapainiin. Tämä menee samaa kastiin Federico Fellinin Satyricon (title/tt0064940/) kanssa. Eli jos pidät Satyriconista niin todennäköisesti myös Canterburyn tarinoita tarjoaa hyvää viihdettä.

Mayonaka no Yaji San Kita San

Mitä saadaan kun yhdistetään Fear And Loathing in Las Vegas ja Bill & Ted's Excellent Adventure? En tiedä, mutta lähelle sitä tuntuisi pääsevän Mayonaka no Yaji San Kita San. Elokuva vahvistaa edelleen käsitystäni, että Japanista tulee parhaasta päästä olevat antenniosaston tasolla pyörivät elokuvat. Luulin jo Survive Style 5+ ja Miiken elokuvien olevan eniten tutkalla, mutta tämä meni kyllä ykköseksi "tillin tallin" -elokuvien sarjassa.

Lyhyesti tarina kuuluu seuraavasti: Kaksi Edo-kauden homonistiä lähtevät yhteiselle matkalle Japanin halki toivoen pääsevänsä Ise pyhäkköön jossa heillä olisi mahdollisuus päästä huumeista eroon. Matka sinne onkin sitten yhtä trippiä aina kuningas Arthuria ja Excalibur miekkaa, sekä tietysti Elvikseltä näyttävää etsivää myöten. Unohtamatta tietenkään Styx-jokea ja Magic Mushroom metsää ja lauluosuuksia.

Toisin sanoen, tämä on elokuva mistä Monty Python porukka olisi tod. näk. kovinkin ylpeä. Elokuvan arvosana muodostuu tietysti hienosta tajunnan laajennuksesta: :hitme: :hitme: :hitme: :hitme: :hitme: / 5

The Eye. 2002

Todella hyvä leffa ja oikeastaan ensimäinen japanilainen jonka katsoin. omalla tavalla jännittävä ja alussa kyllä selkäpiitä karmi kun ei oikein tiennyt mitä on tulossa. elokuva oli loppuun asti mukavaa katsottavaa eikä tylsyys iskenyt
. Nytpä tietää miltä sokeasta tuntuu saada toimivat silmät päähän :D

3.5/5

Crow: keskinkertaisista roolisuorituksista koostuvan castingin goottitoiminta. Visuaalisesti oikein komea, toimintakohtaukset vievät mukanaan ja elokuvan tyyli on muutenkin lähellä sydäntä. Tarina nyt on sellainen perussarjakuvaviritys mutta se ei suuremmin haittaa kun toteutus kuitenkin on varsin hyvällä tasolla. Brandon Lee heittää pääosaroolin varsin hyvin, mutta noin rehellisesti sanottuna, ei maailma nyt mitään uutta De Niroa menettänyt. Kliseitä viljeltiin tiuhaan, mutta Proyas on saanut vähemmän loistavista aineksista kuitenkin aikaan hyvän elokuvan. Vielä 4 vuotta sitten tämä sai 5- / 5, nyttemmin tippuu 4 / 5:een. Pahin angstikausi taitaa valitettavasti olla ohi.

4 / 5

Blue Car: varsin perinteinen teinityttödraama = toimii täälä. Hyvin näytelty, lapsinäyttelijä oli yllättävän hyvä, eikä pääosatyttökään ollut ollenkaan hullumpi. Runoilijatytön angstia oli tarjolla vähintäänkin riittävästi. Toimiva tarina, pari yllättävää käännettä ja vahva kokonaiskuva pitävät kiinnostuksen vahvasti yllä koko vajaan puolentoista tunnin ajan. Runotytön opettaja tekee varsin vaikean roolisuorituksen erityisen hyvin. Ainakin minä jaksoin hyvin sympatiseerata tytön vähän roadtripmaista matkaa kohti määränpäätään. Uskottavat, ja ennenkaikkea vähemmän täydelliset henkilöhahmot olivat mukava ilmestys. Blue Carissa ei ole oikeastaan yhtään puhtaasti "hyvää" hahmoa.

4- / 5

Shattered Glass

Elokuva on niin perushuttua kun vaan voi olla. Hayden Christensen ei osaa näytellä, vaikka sen voissa paistaisi. Kovin kovasti tätä lehdessä (Empire) hehkutettiin, mutta täysin turhaan. Glassin kirja olisi voinut olla mielenkiintoinenkin ennen tätä elokuva elämystä, mutta nyt varmaan Hayden kummittelisi koko ajan mielessä.

Haydenitön 3/5, Christensenillä 2/5

The Eye. 2002

Todella hyvä leffa ja oikeastaan ensimäinen japanilainen...

Ei tuo kyllä japanilainen ole, esimerkiksi IMDb kertoo näin: Country: Hong Kong / UK / Thailand / Singapore.


American Outlaws (title/tt0244000/). Viihdyttävyyttä vaikka muille jakaa. Historiallista tarkkuutta tämäntyyppiseltä elokuvalta nyt on ihan turha hakeakaan. Hakkaa samaan genreen kuuluvat The Mask of Zorron ja The Legend of Zorron kevyesti. Timothy Daltonista plussaa. 3½/5.

Alien vs Predator

Mjooh. Ei kyllä oikein herättänyt suurta mielenkiintoa. Ei ollut oikein mitään hyvää tässä elokuvassa. Pari kohtaa pisti kyllä kliseisyydessään vähän naurattamaan. Elokuva loppui ihan järjettömän nopeasti. 1,5/5

Predator

Tämähän oli parempi kuin muistin. Arska on iskussaan, ja tehosteetkin olivat vielä ihan hyvännäköisiä. Muitakin hyviä näyttelijöitä oli leffassa. Takakansitekstit pitivät kutinsa.

4/5

Tears of the sun: mahtava elokuva johon tempautuu mukaansa. Bruce willis hoitaa roolin kunnioitettavasti. elokuvassa on syvyyttä ja onnistui herättämään säälin, surun ja vihan tunnetta. iloista kohtaa en elokuvassa löytänyt. lopussa onnistuin jo silmänikin kostuttamaan

:) :) :) :) :) /5

Collateral: mukava elokuva tämäkin mutta ei lähellekkään edellistä:rolleyes: . elokuva alkoi pitkästyttämään ja siihen oli vaikea tempautua mukaan.

:) :) /5

Steven Spielberg: Duel (dvd) ****
Tuli viimeinkin katsottua, enkä joutunut pettymään. Näppärä ja hienosti toteutettu jännityspätkä.

Steven Spielberg: Jaws (dvd) *****
Aina yhtä loistava. Lisää tulevassa arvostelussa.

Francis Lawrence: Constantine (dvd) *½
Todella tylsä elokuva, jonka parissa ei aika kulunut millään. Keanu oli jälleen kerran roolissaan puiseva ja kaikenlaiset önniäiset onnistuivat ainoastaan näyttämään koomisilta. Puoli tähteä ropsahtaa siitä, että työkaveri hehkutti tätä julmetusti.

Tears of the sun: mahtava elokuva johon tempautuu mukaansa. Bruce willis hoitaa roolin kunnioitettavasti. elokuvassa on syvyyttä ja onnistui herättämään säälin, surun ja vihan tunnetta. iloista kohtaa en elokuvassa löytänyt. lopussa onnistuin jo silmänikin kostuttamaan

:) :) :) :) :) /5

Collateral: mukava elokuva tämäkin mutta ei lähellekkään edellistä:rolleyes: . elokuva alkoi pitkästyttämään ja siihen oli vaikea tempautua mukaan.

:) :) /5

Itse sanoisin vähänniinkuin juuri toisinpäin..

Itse sanoisin vähänniinkuin juuri toisinpäin..

makunsa kullakin;)

Kung Fu Hustle

Tämä oli jo uusintakatselussa. Eipä uponnut tälläkään kerralla. Monien hehkuttama, lähempänä keskinkertaista. Yksi hyvä kohtaus.

2/5


Sin City

Tämäkin uusinnassa. Ei oikeastaan pahaa sanottavaa. Ekalla kerralla tuntui liian pitkältä, mutta ei tällä kertaa. Kaikki toimii. SE:tä odotellessa.

4½/5

Monta laatuelokuvaa (pari elämää suurempaakin) on tullut katseltua, ja pari hieman heikompaa...

The Phantom of the Opera (1925)
- Tämän saa nykyään ladattua public domainista aivan ilmaiseksi. Kuvan laatu vaan oli heikko. Kovinhan tämä on teatraalista, mutta voi sitä intohimoa! Lon Chaney meinaa tulla ruudun läpi, kun on niin tuskissaan. Meni itsellä ehdottomasti mykkäelokuvien kärkikymmenikköön. 4½ / 5

The Adventurer (1917)
- Chaplin seikkailee vankikarkurina. Juoksemiset, hypyt ja kaatumiset on niin hyvin ajoitettu, että nykykatsojaakin ihmetyttää. 3½ / 5

A Dog's Life (1918)
- Tässä chaplinissa on sitten jo hieman melankoliaakin. Koira-ihmisenä kulkurin hurtta vetosi minuun ihan kympillä. 4- / 5

Double Indemnity (1944)
- Tulipahan lopulta noirien noiri katsottua. Fred MacMurray hoitaa pääosan kohtalokkaana vakuutusmyyjänä kunniakkaasti, ja sivuroolissa loistaa yksi omista suosikkinäyttelijöistä, eli Edward G. Robinson. Barbara Stanwyck on varmasti yksi femme fatale -tyypin esikuvista. Ei tälle voi antaa kuin täydet pisteet. 5 / 5

The Mummy (1999)
- Väliin on tullut katsottua uudempaakin tuotantoa. Muumio oli kyllä pettymys. Tietokonetehosteet eivät tässä tapauksessa sytyttäneet meikäläistä, ja päähenkilöihin ei oikein osannut samautua. Päätöntä kohellusta. 2 / 5

The Recruit (2003)
- Tämä oli jo parempi. Juonessa on pari twistiä, jotka pitävät katsojan hereillä. Ryhdyin katsomaan elokuvaa ihan Pacinon takia. Ja kyllähän se pääsi pariin otteeseen räyhäämään. 3- / 5

Once Upon a Time in America (1984)
- Uusintakatseluun piti jälleen ottaa yksi omista kaikkien aikojen elokuvista, eli Leonen Suuri gangsterisota. Nostalginen elokuva on katsaus Amerikan siirtymisestä viattomuuden ajasta kohti modernia aikaa. Siinä ohessa Leone kuvaa ihmiskohtaloiden kehitystä niin, että katsojalla jää suu auki. Harvoin katsoja tuntee yhtä suurta sympatiaa rikollista kohtaan, kuin katsoessaan vanhaa Noodlesia. Robert DeNiro hoitaa homman kotiin järkyttävän hyvin. Pituus on ehkä monelle liikaa, muttei itselle. 5 / 5

The Interpreter

-Katselu vastasi aika pitkälti niitä ennakkokäsityksiä mitä tästä leffasta on ehtinyt muodostumaan. Sekoitus draamaa ja trilleriä, mutta olisi toiminut itselleni paremmin jos olisi ollut pelkästään "joko tai". Yritti olla molempia, joka ei toiminut minulle tarpeeksi hyvin.

Leffan tekijät lienee olleet OZ:n faneja, sillä leffasta löytyi ainakin kolme vakiokasvoa em. sarjasta:thumbsup:

2,5 / 5

Reservoir Dogs

Todella hyvä ja omaperäinen, muttei kuitenkaan mitään viiden tähden tasoa. Alun baarikeskustelu oli aivan helvetin loistava.:thumbsup:

4/5

Hostage (title/tt0340163/) (2005)
Bruce Willisin tähdittämä Hostage on sujuva, mutta pääosin rutiininomainen toimintatrilleri. The Negotiatorin ja Panic Roomin yhdistelmästä kyhätty juoni sisältää muutaman pikkumukavan yllätyksen, mutta myös paljon tuttuja kuvioita. Willisin maneerit eivät juurikaan poikkea hänen aikaisemmista action-rooleistaan, vaan mitäpä sitä toimivaa formaattia muuttamaan. Ben Fosterin esittämä pseudo-über-evil on lähinnä tahattomasti hauska patsastelija, jonka ilmeet tuovat usein mieleen The Young Onesin Neilin (Nigel Planer). Kellyn veljeksiä näyttelevät Jonathan Tucker ja Marshall Allman onnistuvat rooleissaan paremmin. Elokuva ei aivan täyttänyt trailerin antamia lupauksia, mutta on kuitenkin ihan viihdyttävää popcorn -viihdettä.
***

Double Indemnity (1944)
- Tulipahan lopulta noirien noiri katsottua. Fred MacMurray hoitaa pääosan kohtalokkaana vakuutusmyyjänä kunniakkaasti, ja sivuroolissa loistaa yksi omista suosikkinäyttelijöistä, eli Edward G. Robinson. Barbara Stanwyck on varmasti yksi femme fatale -tyypin esikuvista. Ei tälle voi antaa kuin täydet pisteet. 5 / 5

Arvioipas tätä suhteessa Sunset Bouldevardiin (juu, tämä on ensimmäinen leffa jonka olen katsonut välittömästi uudelleen kommettiraitaa kuunnellen.) , Maltan Haukkaan tai uudempaan Chinatowniin?